Aloitusvaihe – Tietoa akillesjännekivuista

[op_liveeditor_element data-style=””][text_block style=”undefined” align=”left”]Jännevaiva saattaa olla olemassa oireettomana pitkäänkin ja on mahdollista, että pysyy ikuisesti oireettomana. Toisilla henkilöillä se taas saattaa alkaa oireilemaan ennemmin tai myöhemmin rasituksen tai rasittamattomuuden johdosta. Jänteiden tehtävä kehossa on toimia voimansiirtäjinä toimien vähän samaan tapaan kuin jouset. Vaikka ne on suunniteltu tähän tarkoitukseen, on tämä myös niiden heikkous.

Jänteen kipeytyessä kyseessä on tyypillisimmin pitempään jatkunut kuormitusperäinen häiriö. Tämä voi johtua niin yli- kuin alikuormituksesta, minkä lisäksi nykyään näyttäisi siltä, että etenkin äkillinen muutos kuormituksessa olisi oireiden provosoitumisen kannalta merkittävin mekanismi. Etenkin korkeat ja luonteeltaan nopeat kuormat ovat jänteiden kannalta haasteellisia. Äkillisesti kasvava kuormitus voi johtaa jänteen ärsyyntymiseen vaikkapa runsaan kaupunkilomalla runsaan kävelyn ansiosta, useamman pelin tennisturnauksen johdosta, remonttiurakan takia tai vaikkapa talven jälkeen juoksuharrastuksen aloittamisesta uudelleen. [/text_block][/op_liveeditor_element]

[op_liveeditor_element data-style=””][text_block style=”undefined” align=”left”]Ylikuormituksesta osalta riskiryhmässä ovat aktiiviliikkujat tai muuten tiettyä kehonosaa paljon rasittavat henkilöt. Esimerkiksi juoksijat, joilla paljon juoksukilometrejä viikon aikana voivat altistua helpommin akilleskivuille tai plantaarifaskiitille. Lisäksi tenniskyynärpään saamiseksi ei pidä pelata tennistä, vaan runsas käsillä työskentely esimerkiksi ruuvaminen tai hiiren käyttö voi olla yhteydessä kyynärpään lihasten ja jänteiden kipeytymiseen.

Ylirasituksen tai äkillisen rasituksen muutoksen aiheuttaman kivun monesti ymmärtää loogisena, mutta entäpäs alikuormitus? Miten se voi aiheuttaa kipua jänteeseen? Tässä ajatuksena on, että hyvin passiiviset elämäntavat omaavilla henkilöillä jänne ikään kuin “unohtaa olevansa jänne” ja ei tällöin kestä sitäkään vähään kuormaa kipeytymättä.[/text_block][/op_liveeditor_element]

[op_liveeditor_element data-style=””][text_block style=”undefined” align=”left”]Mikroskooppisissa tutkimuksissa voidaan havaita pieniä muutoksia jänteen rakenteessa, jotka saattavat vain joissain yksittäisissä tilanteissa liittyä kipuiluun. Lihaskireydet, -heikkoudet, asentovirheet tai liikkeen hallinnan häiriöt voivat vaikuttaa joillain yksittäisillä henkilöillä lähinnä harrastuksiin ja kuormitukseen liittyen. Isommassa mittakaavassa niiden ei olla havaittu automaattisesti johtavan jännekipuihin ja osa näistä voi olla jopa jännekivun aiheuttamia.

Jännealueen kivut voivat toki johtua myös muista syistä, aina ei ole kyse jännekivusta. Lääkärin tai soveltuvan osaamisen omaavan muun terveydenhuollon ammattilaisen erotusdiagnostiikka on paikallaan, jos kipu on alkanut selkeän vamman seurauksesta, siihen liittyy saman raajan tuontopuutoksia, kipuun liittymätöntä voimattomuutta tai kipu ei helpota lainkaan edes levossa.[/text_block][/op_liveeditor_element]

[op_liveeditor_element][text_block]Jännekivun hoidossa ei ole käytössä mitään pikakonsteja tai huipputieteellisiä hoitotoimia, joilla vaivan saa pois nopeasti ja helposti. Tosia asia kuitenkin on, että jos kivusta haluaa eroon, kannattaa olla valmis panostamaan aikaa ja hiukan vaivaa itsensä hoitamiseen. Vaikka kyseessä on rasitusperäinen vaiva, on jännekipujen tärkein hoitomuoto huolella suunniteltu ja asteittain etenevä harjoittelu. Fiksusti suunniteltuna ja toteutettuna 10-15min kerrallaan riittää ja kuntoutuksen edetessä harjoitusmäärä putoaa vain muutamaan kertaan viikossa.

Netistä etsiskellessä tapaa suositeltavan hoidoksi erilaisia venytyksiä, kylmää, itse tehtävää hierontaa tai jos jonkinlaista harjoitusta ja laitehoitoa ja totaalilepoa. Kortisonistakin ajoittain puhutaan, mutta sitä ei nykyisellään suositella jännevaivoihin sen jännettä haurastuttavan ja mahdollisesti oireilun kroonistumista lisäävän riskin vuoksi.

Yksilöllisesti jännettä kaikkein ärsyttävimpiä aktiviteetteja voi olla hyvä rajoittaa hetken aikaa, mutta täysi liikkumattomuus on harvoin jos koskaan tarpeellista tai hyödyllistä. Lepo voi rauhoittaa tilannetta, mutta pysyvämpien tulosten ja hyvän rasituksen sietokyvyn saavuttamiseksi täytyy aina panostaa oikeanlaiseen harjoitteluun. Positiivista on se, että harjoittelu on halpaa ja tehokasta, negatiivista taas se, että vaivan paranemiseen voi kulua aikaa.

Harjoittelun osalta on tärkeää, että harjoittelu on kohdennettua ja riittävän rasittavaa, muttei etenkään alkuun liian räjähtävää. Harjoitteluun saa apua fysioterapeutilta, minkä lisäksi olemme olleet mukana luomassa netistä ostettavaa hyvään hoitokäytäntöön ja näyttöön perustuvaa omatoimista harjoitusohjelmaa.

Harjoitusohjelmissa käymme läpi kunkin vaivan perusluonnetta ja mitä arjessa sekä harjoittelussa ja liikunnassa kannattaa huomioida. Tämän tavoitteena on auttaa ymmärtämään vaivaa paremmin. Lisäksi olennaisena osana käymme tottakai läpi yksityiskohtaisesti asteittain etenevää harjoittelua ja neuvomme kullekin harjoitusportaalle sopivat harjoitukset tukiharjoituksineen.[/text_block][/op_liveeditor_element]